Ei näin

Katsokaa, kuinka meitä hemmotellaan. Vielä tuoksuu kesäinen maa, lämmöstäkin nautitaan. Kukkaset luontoa somistaa, veden ääreen hakeudutaan. Kuka kalastaa, toinen uimaan, kolmas veneilee tai tekee muuta mukavaa. Jokainen tavallaan luonnosta nautitaan. Ja silti luontoa tuhotaan, aivan liikaa rakennetaan, turhaa luontoa roskataan. Eikö olekin niin, että retkeillessäkin törmää ihmisten jätteisiin? Miksi on niin vaikeaa tuoda roskat kotiin mukanaan? Muoviahan on jo merikin pullollaan, ja se saa eläimet muoviin tukehtumaan. Ja me taas ihmetellään, kun ei sitä tai tätä lajia näe enää ensinkään. Missä on lintujen pesäpuut, ne metsäkoneen alle joutuu. Perhoset niittyjä kaipaa, niityt etupäässä vesakoitua saa. Koska ihminen oivaltaa, että olemme osaa tätä tarinaa? Ravintoketjun huipulla nautimme itse vesiin päästetyistä saasteista. Stressataan, kun ympäristö pauhaa, me kaipaamme luonnon rauhaa,. Ulla-Maija Mantere