Ainakin tuntuu joltain

Tämän viikon turinatuokio saa erilaisen alun, kun yksi vässyköistä lentelee itsekseen omissa kuvitelmissaan toisten palauttaessa haahuilijaa tehokkaasti takaisin maanpinnalle, kotistudion lämpimälle nojatuolille. Kun rotsista on saatu napit takaisin kiinni ja kyseinen ekimyöhänen ymmärtämään, että ihan normaalisti se elämä toistaiseksi jatkuu, päästään itse päivän aiheeseen, joka tosin jäi verrattain abstraktiksi yläotsikoksi. Jotenkin kasaan saadaan taiteiltua kokonaisuus siitä, kuinka tälle kaudelle jo heti alussa keskeiseen rooliin noussutta tyhjää oloa kompensoidaan mässäilemällä mieltäalentavilla tunteilla positiivisesti ajattelemisen tuntuessa liian vaivalloiselta. Asioista käydään keskustelua niiden väärillä nimillä ilman minkäännäköistä tieto- tai osaamispohjaa. Kunhan nyt yritetään jotenkin ääneen maalaisjärkeillä, että miten tämä nyt on kenenkin osalta taas näin mennyt.